Tänään aurinko paistaa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Valmistelen huomista matkaan lähtöä...

Tuntuu ettei millään ehdi istua aloilleen kirjoittamaan kuulumisiaan. Sitten kun ehtisi, niin ei muista enää mitä on tapahtunut. Kovasti ovat opiskelut vieneet ajan vaikka sitä yrittääkin jotenkin järkevästi jakaa kaikelle tarvittavalle, siis sitä aikaa.

 

Palataan asiaan kun on sen hetki.. eikös niin, että vähän on parempi kuin ei mitään!

 

 

 

 

Nyt on sitten jos jonkinmoista muutosta tapahtunut.. täytynee tässä joku kaunis hetki ottaa aikaa ja pistää asioita oikein ylös. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sitä hetkeä odotellessa.. voisi aurinko vaikka paistaa!

Mielenkiintoista tämä blogiin kirjoittelu, sitä tulee havainnoitua olemistaan ja elämäänsä jotenkin ulkopuolisen silmin samalla kun elää. Miettii että kirjoittaisikohan tästäkin yms..<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kävin blogi-seikkailulla lukemassa muidenkin kirjoituksia ja kyllä sitä on erilaisia ihmiselämiä meneillään, onneksi ei todellakaan olla kaikki samasta muotista tehtyjä. Joihinkin heitin kommenttiani ja joihin ei oikein osannut sanoa mitään. Kovasti toivoisin että itsekin saisin kommentteja kirjoituksiini. Ai, niin... sinä joka vaivaudut kommentoimaan jotain, niin voisitko laittaa kommentiisi oman kotisivusi osoitteen!?! Olisi mukava käydä vastavierailulla.

 

Flunssa pikkuhiljaa hellittää, tai ainakin siltä nyt tuntuu. Hyvä niin, sillä huomenna olisi taas matkaan lähtö tiedossa.. täytynee pakkailla tarvittavia tavaroita kasaan. Niin ja järjestellä kotiväellekin hyvät oltavat sillä aikaa kun olen poissa maisemista.. ihan niin kuin eivät muka itse osaisi. Hah! Ja tasan tarkkaan osaavat olla ja huolehtia itsestään, sen verran isoja ovat tämän talon asukkaat.

 

No, katsotaan mitä teen ja mitä jätän tekemättä!

 

Kumma juttu, nyt kun sitä saalisti matkaansa jostain karmeen flunssan * ätsiu * , niin on alkanut nähdä unia. Viimeyönä lakkasin kynsiä ja sitten se kynsilakka ei vaan kuivunut ollenkaan. Tuollaisen pätkän viimeyön unista muistan. Mitähän kaikkea sitä on tullutkaan katseltua, olisi kiva muistaa enemmänkin. * ätsiu * * ätsiu * <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Todellakin, flunssa iski päälle. Nenä on tukossa * trööt * , kurkku karheana ja välillä yskittää tai aivastelee. Argh! Olen jos jonkinmoista konstia yrittänyt jo tähän mennessä saadakseni moisen kiusantekijän katoamaan. Mutta vissiin pitää antaa vaan ajan kulua... sitä aikaa vaan ei olisi nyt tuhlattavaksi kun olisi muutakin tulossa.

 

* ätsiu * * ätsiu * * ätsiu *

 

 

Kaavailemani lepääminen jäi sitten puolitiehen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aluksi jäin koukkuun siivouskierteeseen. Siivoaminen sinänsä on ihan mukavaa puuhaa ja varsinkin kun sitä ei ole pakko tehdä. Söin aluksi mahan täyteen ja laittaessani astioita tiskipöydälle havaitsin sen olevan liiankin täynnä, no tyhjentämään tiskikonetta jotta tiskipöydän saisi siivottua. Sitten kun se alue näytti siistimmältä, muut paikat kaipasivat kiljuen myös siivoamista jne. Lopulta tuli imuroitua, pestyä lattioita, pyyhittyä pölyjä ja kuurattua kylppäriä ja kaikki tämä sai alkunsa siitä lautasesta joka ei mahtunut tiskipöydälle.

 

Viime yö oli kamala. Pitkästä aikaa näin unta, tai no, vissiin sitä joka yö näkee jotain, mutten yleensäkään muista näkemisiäni.

Viimeyönä kävelin pimeässä ulkona. Lähistöllä oli jonkinlaisia ihmeellisiä keppejä, sellaisia puolitoistametrisiä vähän niin kuin bambu- tai rottinki keppejä. Kävellessäni ne tarttuivat yksi toisensa jälkeen minuun. Aivan niin kuin olisin jonkin sortin magneetti joka vetää niitä puoleensa. Pikkuhiljaa käveleminen kävi mahdottomaksi ja hätäännyin ja ryntäsin sisälle. Irrottelin kepit itsestäni ja valtaisa keppikasa jäi eteisen lattialle. Ihmettelin aikani sitä ja heräsin kamalan hien vallasta – ahdistuneena.

 

Mitähän tämä uni merkitsi?