Kaavailemani lepääminen jäi sitten puolitiehen. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aluksi jäin koukkuun siivouskierteeseen. Siivoaminen sinänsä on ihan mukavaa puuhaa ja varsinkin kun sitä ei ole pakko tehdä. Söin aluksi mahan täyteen ja laittaessani astioita tiskipöydälle havaitsin sen olevan liiankin täynnä, no tyhjentämään tiskikonetta jotta tiskipöydän saisi siivottua. Sitten kun se alue näytti siistimmältä, muut paikat kaipasivat kiljuen myös siivoamista jne. Lopulta tuli imuroitua, pestyä lattioita, pyyhittyä pölyjä ja kuurattua kylppäriä ja kaikki tämä sai alkunsa siitä lautasesta joka ei mahtunut tiskipöydälle.

Viime yö oli kamala. Pitkästä aikaa näin unta, tai no, vissiin sitä joka yö näkee jotain, mutten yleensäkään muista näkemisiäni.

Viimeyönä kävelin pimeässä ulkona. Lähistöllä oli jonkinlaisia ihmeellisiä keppejä, sellaisia puolitoistametrisiä vähän niin kuin bambu- tai rottinki keppejä. Kävellessäni ne tarttuivat yksi toisensa jälkeen minuun. Aivan niin kuin olisin jonkin sortin magneetti joka vetää niitä puoleensa. Pikkuhiljaa käveleminen kävi mahdottomaksi ja hätäännyin ja ryntäsin sisälle. Irrottelin kepit itsestäni ja valtaisa keppikasa jäi eteisen lattialle. Ihmettelin aikani sitä ja heräsin kamalan hien vallasta – ahdistuneena.

Mitähän tämä uni merkitsi?